Nyhrään aika paljon tietokoneen ääressä, vaikka en sitä työkseni teekään. Välillä sitä vain tajuaa, että blogin kirjoittelussa ja yleisesti netissä surffaamisessa on vain kulunut roppakaupalla aikaa. Viimeistään kroppa kertoo, kun on tauon paikka. Harrastan myös paljon pyöräilyä (sivustoni vasen HeiaHeian treeniloki näyttää vuosittaisen kilometrimäärän), eikä staattisesti satulassa istuminen ole myöskään sitä parasta treeniä ainakaan lihashuoltoa kaipaavalle selälle. Tietysti pyöräily nostaa aerobista kuntoa ja jalat sekä pakarat saavat töitä, mutta selälle se tuntuu olevan aika puuduttavaa, jos ajaa yhtään pidempiä pätkiä. Ei se asento vain siitä muutu, vaihtelipa käsien asentoa miten paljon tahansa. Ehkäpä yllä olevista syistä ja vähän liian yksipuolisesta liikunnasta johtuen yläselkäni on joskus jumissa.
Tämä jumi on oikeastaan sellaista, että se ei omalla venyttelyllä aukene. Muuten hyvä putkirullauskaan ei siihen tehoa. Oikeastaan mitä enemmän venyttelen, sitä enemmän vain tunnen tämän jumin olemassaolon jossain lapaluiden ja niska- hartiaseudun välillä. Parhaiten tämän pienen kivun saa esiin, kun menen selälleen makaamaan ja nostan kädet suoriksi 90 asteen kulmaan. Kun päätä vähän nostaa ja samalla yhdessä olevia käsiä pyörittää pienessä ympyräliikkeessä, niin lapaluiden alueella pistää erityisesti. Ei se normaalissa elämässä näy tai tunnu oikeastaan mitenkään, mutta olisihan se kuitenkin kivempaa, jos selkään ei pistäisi missään tilanteessa.
