1. elokuuta 2016

Seikkailupuisto Huippu ja sen uutuus - Tarzan hyppy

Kirjoittelin viime kesänä kokemuksiani seikkailupuisto Huipusta. Kyseessähän on siis Espoon Leppävaarassa sijaitseva, puiden latvoissa kulkeva köysirata, jonka esteissä kuljetaan valjaiden varassa. Korkealta avautuu hienot näkymät ja vauhdin hurmasta huolehtii pitkät vaijeriliu'ut jokaisen radan lopussa. Köysiratojen läpäisy ei vaadi juurikaan fysiikkaa, vaan enemmänkin tasapainoa ja kehon koordinaatiota. Paikka on yksi Suomen suurimmista seikkailupuistoista ja hyvin suosittu varsinkin kesäaikaan hyvällä säällä. Välillä kaikki halukkaat eivät ole päässeet edes kiipeilemään, joten oma aika kannattaa aina varata suoraan netistä varauspalvelun kautta.

Seikkailupuisto Huipun radat sopivat hyvin myös lapsille ja pienille koululaisille. Kuvan lähde: MyKontiki.


Seikkailupuisto yhdistää hyvin hauskanpidon ja kevyen treenin. Seikkailuradan voi suorittaa helposti yläpuolella kulkevaa vaijeria tukena käyttäen. Jos taas kaipaa enemmän haastetta, niin radan voi vaihtoehtoisesti suorittaa myös ilman vaijerin tuomaa apua pelkästään tasapainoillen ilman käsiä. Poikkeuksetta kaikki kävijät näyttävät käyttävän vaijerin apua ja vain harva yrittää läpäistä radat haasteellisemmin tasapainoilemalla. Vaikka homman tekisikin niin sanotusti vaikeimman kautta, niin suurimmassa osassa ratoja ei ole juurikaan haastetta. Tämä oli juurikin se juttu, josta Huippua aikaisemmassa artikkelissa kritisoin. Hyväkuntoiselle aikuiselle se on liian helppo. Firman nettisivuillakin lukee: "Olemme pitäneet ratojen suunnittelussa fyysisen vaativuuden kohtuullisella tasolla. Tarkoituksemme on ollut edetä elämys edellä. Yksikään rata ei ole suunnattu pelkästään huippuatleeteille." Itse en ole huippuatleetti, mutta jotenkin tuntuu, että homma on suunniteltu enemmän koululaisille. Vai ovatko nuoriso/nuoret aikuiset oikeasti niin huonossa kunnossa, etteivät vaativampaan taivu? Mielestäni oikea ja kunnollinen elämys on päinvastoin juurikin sellainen, jonka eteen pitää nähdä vähän työtä ja kärsiä.

Jos Seikkailupuisto Huippu ei viime vuonna tarjonnut juurikaan haastetta, niin miksi halusin testata paikkaa vielä uudestaan? Hyvä yritys kuuntelee asiakkaita ja näin on myös Huippu osittain tehnyt. Ensinnäkin nyt asiakkaiden tavarasäilytystä varten on aikaisempaa parempia kaappeja ja lukollisia lokeroita. Myös kulkua alaradoilta yläradoille helpottavat nyt kalliota pitkin kulkevat uudet maastoportaat. Hyvä, eipähän tarvitse enää kompastella valjaat päällä niin pitkää kiertotietä. Syy Huippuun tuloon on kuitenkin uusi vetonaula, Tarzan hyppy. Äimätär on Huipun uusi kuninkuusrata, jonka kohokohta on huimapäitäkin kutkuttava Tarzan-hyppy. Kun harjoitusradan varusteiden ja etenkin "sukkulaksi" nimetyn laitteen käyttö on tuttua, niin Äimättären mustassa radassa noustaan ensin köysitikkaita pitkin korkealle, josta pienen katiskassa ryömimisen jälkeen ollaan itse ylätasanteella. Sen ensimmäinen este on huima Tarzan-hyppy.  Sieltä heilahdetaan ”liaanilla” kohti verkkoa, joka pysäyttää vauhdin.

Seikkailupuisto Huipun alaradat nousevat korkealle latvuksiin. Kuvan lähde: MyKontiki.

Eihän tuo nyt rehellisesti sanoen juurikaan muistuta Tarzan hyppyä. "Liaanista" ei pidetä kiinni, vaan köyden varassa istutaan valjaissa. Todennäköisesti sitä on kuitenkin helpompi markkinoida tuolla nimellä, koska "tyhjyyteen hyppääminen" tai "kuoleman hyppy" olisi ehkä vähän arveluttavaa. Niin tai näin, niin tuo Tarzan hyppy on kuitenkin ehdottomasti koko Huipun vetonaula. En ole benji-hyppyä koskaan tehnyt, mutta uskoisin tuossa olevan aika paljon samaa. Huimapäitä kutkuttava viittaus ei mielestäni ole yhtään liioiteltua. Tunnustan suoraan, että tasanteella piti muutama tovi kerätä rohkeutta ensimmäiseen hyppyyn. Pieni kiljaisukin siinä taisi irrota, tai ainakin tuhahdus. Sen verran jänisti, että jos veli ei olisi ollut mukana kuvaamassa, niin hyppy olisi voinut jäädä tekemättä. Toisaalta takaisin alaskaan ei pääse kuin vain hyppäämällä... Tässä tapauksessa pakko on hyvä motivaattori. Eikä sitä kehtaa olla hyppäämättä, jos kaikki muutkin ovat uskaltaneet. Hypyn jälkeen elämys oli hurja ja helpottunut. Taisin veljelleni ihan tokaista, että "En hitto tee tota enää ikinä". Kun jännitys ja kutkutus vähän laantui ja Huipun muita ratoja tuli vähän tahkottua, niin pakkohan se Tarzan hyppy oli testata vielä toisen kerran. Yhtä hauska ja hirveä se oli toisellakin kerralla :D Jopa yksi haastateltu Huipun työntekijä kertoi, että ei siihen hypyn jännitykseen ikinä totu, vaikka hommaa työkseen tekeekin. Uskotaan.


Seikkailupuisto Huippu 20.07.2016 from Mikko Vestola on Vimeo.


Jos Tarzan hyppy on jäänyt Huipussa kokematta, niin suosittelen kokeilemaan. Ainakin yhden kerran. Ei se kokemus edelleenkän poista sitä tosiasiaa, että suurin osa radoista on aikuisille liian helppoja, eivätkä tarjoa ainakaan itselleni riittävästi haastetta. Toistan taas sen, mitä aikaisemmassa artikkelissani Huipusta: Olisin toivonut jotain lähes mahdotonta rataa, joka saisi käsivarret tukkoon ja kuolemanvaaran fiiliksen tuntumaan vatsanpohjassa. Jotain rataa, jota saisi yrittää ja yrittää ja lopulta haaste saisi sinut ylittämään itsesi ja tuntemaan olon voittajaksi. Se olisi OIKEA ELÄMYS. Tällaista se parhaimmillaan köysikiipeilyssä ja boulderoinnissakin on. Niissä jopa lajin mestarille on aina jotain haastetta ja opittavaa.

Katsotaan, josko Huippu kuuntelisi vielä lisää asiakkaitaan ja ensi vuonna, seikkailupuiston kolmantena toimintavuotena puiden latvuksista löytyisi kunnon haastetta. Sitä odotellessa kannattaa käydä testaamassa seikkailupuisto Zippy Talin urheilupuistossa, joka tarjoaa huomattavasti enemmän haastetta. Hatunnosto kaikille, jotka pistävät 25 kg -painovyön ylle ja suorittavat mustan radan kunnialla läpi. Ei meinaan ihan helppo homma itsellenikään.


4 kommenttia:

  1. En nähnyt videolla yhtäkään rataa, joka ei olisi saanut minun kuolemanpelkoani heräämään jo katsellessa :D Taidat vain olla liian hurjapää tuonne. Itse en uskaltaisi noista mitään... Ja tuollako menee lapsiakin? Huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä jonkinlaista hurjapäisyyttä on varmaan tullut seikkailukisojen yms nopeiden urheilulajien parista kerättyä. Benji- tai laskuvarjohyppyä ei ole kuitenkaan tullut tehtyä, joten en laskisi itseääni vielä kuitenkaan ihan hurjapääksi. Nopeasti tuohon ratojen korkeuteen kuitenkin tottuu ja videolla ne näyttävät ehkä pahemmilta kuin ovatkaan... :D

      Poista
  2. Kävin Helsingin Mustikkamaan radalla, joka lienee aika samanlainen. Enimmäkseen radat olivat helppoja, mutta muutamat kohdat vaativat oikeasti voimia. Yhden kohdan jouduin ohittamaan kun ei vaan käsivoimat enää riittäneet! Raskaimmat olivat sellaisia joissa täytyi roikkua pelkästään käsien varassa, heiluvassa köydessä.
    Lisää vaikeutta/pelkoa saa olemalla käyttämättä käsiään tasapainon pitämiseksi (kuten tuossa videossakin paikoin näkyy). Samoin hypyissä ja liu'uissa voi roikkua käsien varassa, sen sijaan että vaan roikkuisi valjaissa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vinkistä, täytyypä käydä testaamassa Mustikkamaan radat viimeistään ensi kesänä. Voisi vaikka tehdä pienen vertailun eri seikkailupuistojen ja niiden ratojen vaikeuden kesken. Ainakin itseäni kiinnostaisi kovasti.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...