17. marraskuuta 2015

Kokemuksia seikkailupuisto Huipusta

Vaikka kesä on ohi, niin blogini aiheissa se jatkuu vielä jonkin aikaa. Pimeän syksyn ja alkutalven masennuksesta pääsee helpommin yli, kun muistelee kuluneen kesän tapahtumia ja samalla suunnittelee jo tulevan kesän seikkailuja. Mitä kannattaisi kesällä tehdä ja onko jokin kokemus jäänyt kokematta? Mitä suosittelen tai olen suosittelematta blogini lukijoille? Kaikki riippuu tietysti siitä, mistä itse tykkää, mutta muiden kokemuksista voi kuitenkin hahmottaa, olisiko jokin asia itselle ehkä mieleen.

Seikkailupuistot ovat maailmalla tutumpia, mutta verrattain uusi ilmiö Suomessa ja vetävät nyt kiivaasti väkeä. Vantaan Sanomat kirjoitti 18.10.2015, että pääkaupunkiseudun seikkailupuistot tekivät kuluneena kesänä erinomaista tulosta reippaiden kävijämäärien ansiosta. Yksi maan uusimmista seikkailupuistoista on Talin urheilupuistossa sijaitseva Zippy, jonka odotettu kävijämäärä ylittyi selvästi noussen noin 17 000 kävijään. Espoon Leppävaarassa sijaitsevassa seikkailupuisto Huipussa puolestaan kävi kesän aikana 21 000 kävijää (tavoite 14 000). Ruuhkaisempina päivinä kaikki halukkaat eivät ole edes mahtuneet mukaan. Huippu nousi ensimmäisen kautensa aikana kävijämäärältään yhdeksi Suomen suurimmista seikkailupuistoista ja paikka työllisti 21 nuorta aikuista, jotka toimivat lipunmyynnissä, välinehuollossa sekä radoilla seikkailuohjaajina.

Seikkailupuisto Huipun lipunmyynti ja tavaransäilytys. Taustalla korkeimpia ratoja.

Seikkailupuisto Huippu aloitti toimintansa Leppävaaran urheilupuiston laidalla toukokuussa 2015. Huipuissa seikkaillaan kiipeilyvaljaiden varassa 6−18 metrin korkeudella mäntymetsän latvuksiin rakennetuilla radoilla, josta avautuu hienot näkymät. Korkeus ja näköala takaavat kutkuttavan elämyksen ja vauhdin hurmasta huolehtivat pitkät vaijeriliu'ut jokaisen radan lopussa. Eritasoisilla radoilla kaikki koululaiset, lapset, vanhemmat, mummot ja vaarit  pääsevät kohtaamaan haasteita, koettelemaan taitojaan ja ylittämään itsensä. Yläilmoissa seikkailu ja kiipeily kehittää tasapainoa, koordinaatiota ja varsinkin selän ja keskivartalon lihaksia. Ja mikä parasta, hauskanpidon lomassa treeni sujuu kuin huomaamatta. Syy seikkailupuistojen suosioon onkin yksinkertaisesti se, että siinä saa aivan huomaamatta hauskaa liikuntaa ja se on kivaa vaihtoehtoista tekemistä kalliin huvipuistoreissun sijaan. Useista radoista voi kukin valita itselleen sopivimman oman jaksamisen ja tason mukaan.

Monet radoista ja niiden esteistä ovat aika pitkälle tasapainoilua. Seikkailupuistossa kiipeilyssä kovimmalla olevat lihasryhmät ovat erilaiset tasapainoon liittyvät nilkan ja keskivartalon monipuoliset lihakset. Tottakai myös käsien ja käsivarsien puristusvoimasta vastaavat lihakset ovat käytössä. Kyse ei kuitenkaan ole ensisijaisesti voimalaji, vaan kyse on enemmän tekniikasta ja siitä, miten kiipeää, tasapainoilee ja ryömii. Toisin kuin esimerkiksi oikeasti kunnon kiipeilyssä, tässä ei puristusvoimalla ole merkitystä, eikä kyynärvarret ole seuraavina päivinä kipeät. Seikkailuradan voi mennä helposti yläpuolella kulkevaa vaijeria tukena käyttäen. Jos taas kaipaa enemmän haastetta, niin saman radan voi suorittaa myös ilman vaijerin tuomaa apua vain pelkästään tasapainoillen ilman käsiä.

On ne radat vaan korkealla ja hienon näköisiä. Kuvan lähde: Mustetahroja-blogi.

Yhteensä Huipussa on 6 rataa, joissa on erilaisia vaikeustasoja. Radat on jaettu vaikeusasteensa mukaan vihreisiin, sinisiin, punaisiin ja mustiin. Vihreä rata on helpoin ja musta vaativin. Alimmat radat kulkevat 6 metrin korkeudella ja korkeimmat kurkottavat 18 metriin. Jokainen rata päättyy vaijeriliukuun, joista pisin on noin 140 metriä pitkä vaijeriliuku. Turvallisuus on otettu puistossa erityisesti huomioon ja radat on rakennettu eurooppalaisten turvastandardien mukaan. Jokaiselle kiipeilijälle tulee kypärä ja vuorikiipeilijän valjaat, josta jatkuvatoiminen turvajärjestelmä roikkuu. Radan alussa turvajärjestelmä laitetaan kiinni koko radan läpi kulkevaan vaijeriin ja sen pystyy irrottamaan taas vasta aivan radan loputtua. Alas maahan ei tipu siis tyhmempikään rämäpää, vaikka kuinka yrittäisi :) Haittapuolena turvajärjestelmässä on tosin se, että edessä meneviä hitaampia kiipeilijöitä ei voi ohittaa ja paikoitellen radoille voi muodostua erittäin pahojakin ruuhkia. Yritä siis katsoa ja arvioida jo maasta käsin ennen kiipeilyn aloittamista, onko reitillä ruuhkaa ja miltä meno näyttää, vaikka se vaikeaa onkin. Ehkäpä jokin "ruuhkaisuuslaskuri" kiipeilijämäärästä reitillä ennen radalle menoa olisi kiva lisä?

Seikkailupuisto Huipun jatkuvatoiminen turvajärjestelmä. Kuvan lähde: The Realm of Maria-blogi.

Suositusikäraja on 6-vuotta, mutta pituus on tärkeintä (minimi 100 senttiä). Nuorin radoilla käynyt on kuuleman mukaan ollut noin 3,5-vuotias. Kesäkaudella (1.6.-11.8.) Huippu on auki joka päivä kello 10-20. Kevät ja syyskaudella vain viikonloppuisin ja ke-pe kello 15-20. Lippuja seikkailupuistoon saa Huipun verkkokaupasta tai paikan päältä lipunmyynnistä. Lapselle (alle 140 cm) kertalippu maksaa 14 euroa ja aikuiselle 24 euroa. Kausiliput vastaavasti lapsille 59 euroa ja aikuisille 99 euroa. Maksutapoina luonnollisesti kaikki pankki- ja luottokortit, käteinen ja Smartumin liikuntasetelit. Parhaiten kiipeilemään pääsee varaamalla ajan netin ajanvarausjärjestelmän kautta, jolloin ei tarvitse jonottaa ja rajalliset varusteet on valmiiksi varattu haluttuun aikaan. Tästä pisteet seikkailupuisto Huipulle.

Seikkailupuisto Huipussa on haettu ryhmille ja perheille suunnattua konseptia, eli kaikenkuntoiset kiipeilijät ovat tervetulleita. Radat sopivat siis kaikille normaalikuntoisille, eikä homma vaadi aikaisempaa kokemusta. Kaikki jotka seikkailupuistoon tulevat, käyvät alussa nopean muutaman minuutin koulutuksen siitä, miten puistossa liikutaan ja toimitaan varusteiden kanssa. Ennen tätä lyhyttä tutustumista turvajärjestelmän ja valjaiden käyttöön sekä sen jälkeistä testiradan suorittamista ei yläilmojen köysiradoille ole luonnollisesti asiaa. Seikkailuradoille kannattaa pukeutua sään mukaisin varustein, jotka voivat rähjääntyä. Myös jonkinlaiset hanskat kannattaa ottaa mukaan, vaikka ilmankin olen kyllä kiivennyt. Kaiken kaikkiaan kuuden radan läpäisyyn menee noin reilut kaksi tuntia riippuen omasta kuntotasosta, kokemuksesta ja ruuhkasta radoilla. Tarkempia ohjeita löytyy Huipun nettisivuilta.

Mitä itse tästä sitten tykkäsin? Kertalipun hinta tuntuu hivenen kalliilta, jos sitä vertaa oikeaan köysikiipeilyyn (kalleimmillaankin noin 20 e Salmisaaressa ja 16 e Tapanilassa). Muihin seikkailupuistoihin verrattuna hinta on tosin samalla tasolla, joten liian kalliiksi sitä ei voi oikein haukkuakaan. Missä on jonkinlainen viiden kerran sarjalippu, jos ei ole kiinnostunut kiipeämään koko kesäkautta? Seikkailupuisto Huippu on toiminut blogini yhtenä sponsorina kesällä, joten omistin siis ilmaisen kausikortin tänne. Paljonko sitä tuli käytettyä? Lyhyt vastaus on, että vain yhden kerran kesällä yhdessä veljeni kanssa. Se ei kuitenkaan kerro siitä, että seikkailupuisto Huippu olisi jotenkin huono. Se kertoo enemmänkin omasta liikkumistaustastani ja firman konseptista: Radat on tarkoitettu normaalikuntoisille lapsista lähes mummoon ja vaariin. Jos kumarrat jollekin joukolle, samalla pyllistät toiselle. Tämä tarkoittaa siis sitä, että atleettisille ja kokeneille kiipeilijöille radat ovat aivan liian helppoja. Missä on se porkkana tulla uudestaan, jos jo ensimmäisellä kerralla suurimman osan radoista kävelee läpi jo ilman käsien apua? Ei sitä ole.

140-metrinen vaijeriliuku seikkailupuisto Huipussa. Kuvan lähde: Mustetahroja-blogi.

Olisin toivonut jotain lähes mahdotonta rataa, joka saisi käsivarret tukkoon ja kuolemanvaaran fiiliksen tuntuvan vatsanpohjassa. Jotain, jota saisi yrittää ja yrittää ja lopulta saisi sinut ylittämään itsesi ja tuntemaan olon voittajaksi. Tällaista se parhaimmillaan köysikiipeilyssä ja välillä boulderoinnissakin on. Mutta ei tässä seikkailupuistossa. Välillä oikein huvitti syödä eväitä kiipeilyreittien alla ja kuunnella sivukorvalla niitä kommentteja pelottavuudesta ja haastavuudesta. Kaipa se on jollekin tätäkin, mutta ei itselleni. Jos seuraavina vuosina paljon haastavampia ratoja ei ole tulossa, niin tuskinpa tulen täällä enää käymään. Ehkä jonkin kaverin kanssa, mutta yksin suunnistan mieluummin johonkin kiipely- tai boulderointikeskukseen, jossa hintakin on halvempi. Kaiken kaikkiaan seikkailupuisto Huippu on kyllä hieno paikka, palvelu on hyvää, maisemat hienoja ja hauskaa oli koko ajan. Lopun vaijerilaskut olivat siistejä ja ehkä koko paikan kohokohta, mutta itselleni se ei vain riitä. Jollekin toiselle se voi toki jo riittää ja lapsille Huippu on varmasti hieno paikka. Ensi kesänä pitää sitten katsoa, tarjoavatko muut seikkailupuistot (Korkee ja Zippy) enemmän haastetta, saapahan nähdä.

Jos seikkailupuistot kiinnostaa, niin kannattaa katsastaa Offerillan tarjouksia tästä linkistä. Sieltä löytyy kaikenlaista kivaa tekemistä pääkaupunkiseudulla -50 % hintaan ja tasaisin väliajoin alennuksia myös seikkailupuistoihin uskomattoman halvalla. Esimerkiksi joskus oli pääsyliput seikkailupuisto Zippyyn kahdelle hengelle vain 29 euroa (normihinta 50e). Säästö on aika tuntuva.

Päivitys 1.8.2016. Huipun toisena toimintavuotena seikkailupuistoon tuli uutuutena Tarzan hyppy, joka kouraisee kivasti mahasta myös hurjapäitä. Muuten radat ovat pysyneet vaikeustasoiltaan samana.




Seikkailupuisto Huippu from HEO Media on Vimeo.


2 kommenttia:

  1. Nyt on tullut toukokuussa uusi seikkailupuisto Paloheinään, pääsee esim. bussilla 560 helposti Myyrmäestä tai vaikka Vuosaaresta. Vielä en ole testannut, mutta heti heinäkuun lomien alkaessa laitetaan testiin. Muutamassa seikkailupuistossa olen käynyt, ehkä kolmessa - niissä haasteet olivat ihan liian helppoja vaikeimmillaankin, liekö seinäkiipeily/boulderointitausta vaikuttajana. Joskus myös rassaa hidastelijat, kun itse haluaisi paahtaa kaikki radat nopeasti läpi :) Joissain kai ohittaminen on tehtykin ihan mahdolliseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Paloheinän uusi seikkailupuisto on pantu kyllä täälläkin merkille :) Tarkoitus olisi myös itselläni lähteä sitä kokeilemaan joskus heinäkuun tienoilla. Raportoidaan sitten joskus tänne blogiin kokemuksista.

      Todennäköisesti radat ovat meille molemmille suhteellisen helppoja seinäkiipeilytaustan takia, mutta tuskin se hauskanpitoa paljon latistaa, jos sää on hyvä ja varaa mukaan vielä kivaa seuraa. Jos radat noudattavat yhtään Korkeen Mustikkamaan perinnettä, niin eiköhän sieltä löydy ainakin yksi erittäin haastava ja rohkeutta vaativakin tehtävä...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...