11. kesäkuuta 2014

Reitti 2000 - Vaellusreitti polkupyörällä

Kona Wo fatbike kuormattuna ja varusteltuna valmiiksi Reitti 2000:lle.

Reitti 2000 on Helsingin kaupungin ylläpitämä vaellusreitti. Se alkaa Helsingin Keskuspuistosta, Laaksosta ja kulkee Pitkäkosken kautta Vantaalle, josta se jatkaa Myyrmäen kautta pohjoiseen kohti Petikkoa ja Espoon puolelle Serenaan. Luukin ulkoilualueen kautta matka jatkuu Lakistoon Rinnekodin ohi ja Vihdin monien lampien välistä kohti Salmen ulkoilualuetta. Salmi on reitin kauimmainen piste ja sieltä reitti kääntyy takaisin etelään läpi Nuuksion kansallispuiston kohti Solvallaa ja sieltä Pirttimäkeen. Pirttimäestä reitti suuntautuu pohjoiseen Luukkiin, josta palataan takaisin samaa alkumatkan reittiä pitkin lähtöpisteeseen Serenan ja Petikon kautta Helsingin keskuspuistoon. Reitin kokonaispituus Laakson lähtöpisteestä takaisin on noin 110 km.

Reitti 2000 tarjoaa hienon läpileikkauksen pääkaupunkiseudun ja lähikuntien ulkoilumaastoista aina hienoista järvimaisemista rauhallisiin erämaisemiin asti. Vaikka kyseessä on ensisijaisesti monen päivän vaellusreitti, sopii se myös erinomaisesti ajettavaksi polkupyörällä, mieluiten hyvin varustellulla maastopyörällä. Jos kokonaisen reitin pituus hirvityttää ja tuntuu ylivoimaiselta, kannattaa matka aloittaa Myyrmäen urheilupuistosta, johon saa vaikkapa auton hyvin parkkiin. Näin alkumatkan helpohkoa ja vähän tylsää reittiä ei tule sahattua liikaa edestakaisin ja matka lyhenee. Reitti 2000 on merkitty koko matkalta maastoon sinivalkoisin nauhoin ja muutamin tienviitoin.



Reitti 2000 pyöräilykohteena



Ulkoilukartalla Reitti 2000 näyttää melko syheröiseltä ja kulkevan pääosin latupolkuja pitkin. Vain Vihdin kohdalla Lakistosta Salmeen näyttää reitti kulkevan osittain korven keskellä. Se onkin reitin ylivoimaisesti vaikein ja kuluttavin osuus. Reitti on koko matkaltaan merkitty maastoon sinivalkoisin nauhoin, joita löytyy aina sieltä täältä reitin varrella olevista puista ja muista rakennelmista. Jonkinlainen kartta kannattaa kuitenkin pitää mukana, sillä välillä reitin merkkaus on vähäistä ja epäselvyyttä oikeasta suunnasta voi tulla etenkin ensikertalaiselle. Pääkaupunkiseudun ulkoilukartastakaan (ilmainen, löytyy vaikkapa kirjastoista tai yhteispalvelupisteistä) ei tosin hirveästi ole apua sen ison mittakaavan ja tästä johtuvan epätarkkuuden takia. Kun sinivalkoisia nauhoja tulee vastaan, niin kaikki on hyvin. Silloin kun reittimerkkejä ei hetkeen ole näkynyt, on reitti todennäköisesti väärä. Tällöin kannattaakin palata takaisinpäin ja etsiä oikea suunta. Vaikka juuri suunnistus onkin osa reitti 2000:n viehätystä ja seikkailun tuntua, niin vähemmän kartoista perillä oleville on tarjolla myös reitin gps-koordinaatit tästä (valitse ylärivistä lähetä laitteeseen). Kun karttaa ei tarvitse koko ajan lukea ja oikeaa reittiä olla etsimässä, niin se antaa hyvät lähtökohdat mukavalle kunto- ja luontoreissulle maastopyörän satulassa.

Pyöräily on sallittua koko Reitti 2000 pitkin. Reitin alusta on kuitenkin erittäin vaihtelevaa pyöräteistä, metsäautoteistä, hiekkapohjaisista ulkoilureiteistä aina kinttupolkuihin ja lähes mahdottomiin kivikko-juurakkohelvetteihin, jossa joutuu jo pyörää taluttamaan tai kantamaan. Paikoitellen suuretkin korkeuserot lisäävät vaativuutta. Lähes suurin osa reitistä kulkee kuitenkin helpohkoja ulkoilureittejä pitkin ja vain muutamassa kohdassa matkanteko hidastuu ja niissä saa todella hikoilla. Reitti kulkee mm. Luukin ja Salmen leirintäalueiden kautta, joten jos siltä tuntuu, voi näissä vaikka yöpyä omissa telttavarusteissa tai vain käydä hakemassa juoma ja energiatäydennystä. Sopivin vuodenaika Reitti 2000:n kiertämiseen maastopyörällä onkin kesä, jolloin ulkoilualueiden palvelut ovat toiminnassa. Kesällä maasto on myös kuivaa, eikä mutaa ja hankalia kosteikkoja juuri ole. Kesällä voi myös pulahtaa vilvoittelemaan lukuisiin reitin varrella oleviin järviin. Jos oikein haluaa reissun hyvin ajoittaa, niin alkukesällä tai syyskuussa hyttyset eivät aiheuta päänvaivaa.

Retken kesto ja varusteet


Tarkempaa tietoa reitistä saa Garmin Connect-palvelusta, josta reittijäljen saa lähetettyä omaan laitteeseen.

Reitti 2000:n kiertämiseen kannattaa varata koko päivä aikaa. Vähän huonokuntoisempikin pyöräilijä selviää siitä kesällä yhden päivän aikana. Tämä tosin edellyttää, että pyörä ja varusteet ovat kohdallaan, eikä heti ala revittelemään ja hötkyilemään. Ei se matka tapa, vaan vauhti, niin kuin sanonta kuuluu. Pahimmat mäet voi vaikka taluttaa, jos siltä tuntuu. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten retkelle kannattaa varata kartan lisäksi riittävästi nestettä ja energiaa (banaania, suklaata, suolaista, voileipiä, geeliä yms. mikä nyt parhaalta tuntuu). Tietenkään ei sovi myöskään unohtaa kypärää, pyöränkorjaus- ja renkaanpaikkausvälineitä sekä oikeanlaista vaatetusta. Puhelin ja ensiaputarvikkeet ovat myös pakollisia.

Reitille suositellaan hyväkuntoista maastopyörää ja teknisimmille osuuksille jopa täysjoustomaastopyörä on hyvä valinta. Suurin osa reitin osuuksista on kuitenkin mahdollista taittaa aivan normaalilla peruspyörällä. Periaatteessa yksivaihteisella Jopollakin pärjää, jos taluttaa pyörää hankalammissa paikoissa. Vaihteista ja jousituksesta on kuitenkin siis Reitillä suuren suuri apu, muuten paikat puutuvat nopeasti ja reisiä hapottaa ja kramppaa. Lukkokengät ja -polkimet tuovat myös suuren helpotuksen ja pahimpana hyttysaikana ei sovi myöskään unohtaa hyttyskarkotetta.

Mikään sunnuntailenkki Reitti 2000 ei kuitenkaan ole. Lukuisat hiekkatiet, metsäpolut, jyrkät mäet ja paikoitellen erittäin tekninen maasto tuovat lisähaastetta riittävästi, jota kesän kuumuus ei ainakaan helpota. Tähän jos lisätään heppoinen varustus liian vähäisen juoman ja energian muodossa, niin ollaankin nopeasti vaikeuksissa ja pahimmassa tapauksessa keskellä korpea ilman tietoa oikeasta suunnasta. Retken kestoa suunniteltaessa kannattaa muistaa, että nyt ajetaan pääasiassa maastossa, joten keskinopeus putoaa normaalista maantien 30-35 km/h helpostikin tasolle 15-20 km/h. Muutamat puolen tunnin tauot, mahdolliset eksymiset, valokuvaaminen ja maisemien ihastelu huomioiden, niin keskinopeudeksi voi hyvinkin jopa jäädä noin 10 km/h.



Reitin etapit ja sen kulku


Lähdimme veljen kanssa pilvisessä, mutta kesäisen lämpimässä ja kauniissa säässä Myyrmäestä kohti  Luukkia hyvin valmistautuneena. Kello oli noin 10 kun Konan fatbike varusteineen starttasi matkaan sunnuntaina 1.6.2014. Oma pyöräni oli lastattu juomapulloilla (vettä yhteensä noin reilut 3 litraa) ja erilaisin laukuin, joihin sain mahdutettua kaiken tarvittavan syötävistä, huoltovälineistä ja vaatteista lähtien. Vielä olisi yksi juomapullo mahtunut pyörään kiinni ja tavaratelineet hankkimalla olisi sitten voinut vaikka kokonaista pataljoonan telttavarustusta kantaa mukana. Nyt oli kuitenkin tarkoitus tehdä vähän leppoisampi lenkki, joten edes reppua en viitsinyt ottaa mukaan. Se vain hiostaisi selässä, joten mieluummin mahdutan ja kiinnitän kaiken suoraan pyörään.

Myyrmäki - Luukki - Lakiston Rinnekoti, on järviylänköä ja lampimaisemaa, etapin pituus on noin 23 km. Reitin alusta ajellaan leppoisasti Petikon ja Serenan hyväkuntoisia ja leveitä hiekkateitä metsämaastossa kohti pohjoista. Reitti houkuttelee heti ajamaan lujaa, mutta Luukkia kohti lähestyttäessä mäet tihenevät ja jyrkkenevät. Huonokuntoisempi hyytyy varmasti jyrkimpiin mäkiin. Jos uimahousut ovat tulleet mukaan, niin useat hienot lammet tarjoavat mukavat puitteet uintireissuun ja vilvoitteluun pyöräilyreissun lomassa. Vesi on puhdasta ja muita uimareita näkee harvoin.

Rinnekoti - Salmi, 12 km. Nuuksion maaston korkeuserot alkavat jäädä taakse ja Rinnekodin jälkeiseltä Golf-kentältä autotiellä käännytään vasemmalle. Reitti jatkaa tästä melkein heti oikealle metsään, josta alkaakin reitin ehdottomasti vaikein osuus. Ei reitti 2000:tta turhaa kutsuta vaellusreitiksi. Seuraavat noin reilut 5 km ovat pyöräilijän kannalta nimittäin erittäin hankalaa ja teknistä maastoa, suorastaan painajaista, jossa juurakkoa, kalliota ja kivikkoa on todellakin riittävästi. Vain erittäin hyvällä maastopyörällä polkeminen onnistuu ja tällöinkin eteneminen on hidasta. Muut joutuvat taatusti taluttamaan pyöräänsä koko matkan. Näinkin lyhyeen pätkään voi helposti mennä kokonainen tunti. Se kuka reitin kuitenkin uskaltaa ajaa, palkitaan erittäin hienolla ja reitin idyllisimmällä lampimaisemalla. Saaren-Musta, johon todellakin kelpaa pulahtaa uimaan ja rannalle istahtaa syömään eväitä. Kun tekninen osuus on lopulta ohi, niin voit onnitella itseäsi. Loppumatka Salmen ulkoilualueelle sujuu vaivattomasti hiekkateitä pitkin.

Saaren-Musta, palkinto Reitti 2000:n vaikeimmasta osuudesta.
Maisemat eivät onneksi aina ole pelkkää metsää.

Salmi - Nuuksionpää - Solvalla - Pirttimäki, noin 25 km. Reitin kauimmaisesta kohdasta Salmesta lähdetään vihdoinkin paluumatkalle kohti etelää ja Pirttimäkeä. Nuuksion maisemat ovat monien retkeilijöiden ja ulkoilijoiden suosiossa, joten vastaantulijat kannattaa huomioida ajolinjoja ja nopeutta sovitettaessa. Järviä ja hienoja maisemia riittää. Metsä ei ole läheskään niin synkkää, kuin aikaisemmin. Maasto on paljon helppokulkuisempaa, vaikka paljon mäkiäkin tulee yhä vastaan. Vähän väliä löytyy hyviä ja aurinkoisia taukopaikkoja, joissa ei hyttysetkään kiusaa. Osuuden puolivälissä kannattaa olla tarkkana, ettei harhaudu vain patikoijille tarkoitetulle Nahkiaispolku-osuudelle. Jos Rinnekodin jälkeinen reitti oli vaikea, niin tätä et halua edes kokea. Kuvittele kantavasi pyörää 2 km pitkin pitkospuita ja helvetillisen jyrkkää mäkeä ylös ja alas (vertaa Malminkartanon huippu) samalla kun hyttyset ryystävät viimeisetkin veripisarat kehostasi. En suosittele, testattu on. Heti kun näet siis parkkipaikan ja pitkospuut ennen Haukkalampea, niin käänny vasemmalle autotielle kohti Nuuksionpäätä ja Nuuksion Pitkäjärveä.

Kyllä tähän kelpaa hetkeksi leiriytyä ja syödä eväitä. Meidän jokakesäinen taukopaikka reitiltä.

Solvallassa voi halutessaan pyörällä kiivetä Swingill-laskettelurinteen päälle katselemaan maisemia. Jos energia on jo ihan loppu, niin sitten kannattaa vain jatkaa varovasti pitkin ulkoilupolkuja Pirttimäen suuntaan tai vaihtoehtoisesti pitää taukoa Haltian luontokeskuksessa ja piipahtaa vaikka ravintolassa ja sen terassilla syömässä. Jos et ole vielä saanut pyöräillä tarpeeksi mäkiä, niin Solvallasta Pirttimäkeen saat ainakin harjoitella niitä riittävästi, koska reitin rankimmat nousut ja laskut ovat luultavasti juuri tässä. Miten niitä voi edes olla niin tiheään? Vaikka korkeuseroa löytyy, niin itse ulkoilupolku on erinomaisessa kunnossa ja nopea ajettava, jos vain tehoja jaloista löytyy. Muut ulkoilijat kannattaa taas ottaa huomioon pyörällä nopeasti ajaessa.

Näkymät Swingillin huipulta kohti Nuuksion Pitkäjärveä.

Taas syömässä, miksei tullut makkaraa mukaan?

Pirttimäki - Luukki - Myyrmäki 20 km. Pirttimäkeen saavuttaessa pahin on vihdoin takana ja tauko viimeistään paikallaan. Paikalta saa hyvin evästäydennystä kahvilasta ja jos on jotenkin saanut makkarat tuotua mukaan, niin mikään ei estä pientä grillaustuokiota. Tämän jälkeen Bodom-järven kainalosta lähdetään pohjoiseen ja tehdään viimeinen loppurutistus. Osuus on pääosin helpohkoa metsämaisemaa ja polkua, mutta muutamat lyhyet osuudet ovat vaikeakulkuisempaa maastoa. Ei kuitenkaan mitään aikaisempiin koettelemuksiin verrattuna. Muutama hyvä uimapaikka sattuu vielä matkan varrelle, jos niihin haluaa pulahtaa. Luukista voi jatkaa samaa reittiä takaisin Serenan ja Petikon kautta, tai vaihtoehtoisesti rullailla helposti Vihdintien varrella kulkevaa kävelytietä kohti Myyrmäen urheilupuistoa. Matkalla voi sitten haaveilla, kuinka monta rasvaista pitsaa sitä kotona syökään ja kuinka kauan sohvalla aikoo maata liikkumattomana.

Hieno ja vähän ehkä rankka reissu on vihdoinkin takana. Nyt on nälkä. Ei raavas mies kestä koko päivää pelkillä eväillä. Kokonaisuutena noin 80 km typistettyyn reittiin meni aikaa noin 7:50 h, ajoaika 5:20 h ja keskinopeus koko matkalle tauot huomioiden 10,3 km/h ja keskinopeus liikkeellä 15 km/h. Olo ei ole mitenkään hirveän uupunut, mutta takapuoli ei kyllä tykkää noin kauan tehdä tuttavuutta satulan kanssa. Lukkopolkimilla ja läskipyörällä varusteineen tehtynä reissu oli erittäin onnistunut ja ensi vuonna sitten perinteisesti taas uudestaan. Osaisiko joku suositella muita vastaavia hienoja ja ainakin osittain merkattuja maastopyöräreittejä pääkaupunkiseudulla?


Katso myös:


Maastopyöräilyä: Reitti 2000 läskipyörällä -video



Maastopyöräilyä: Reitti 2000 läskipyörällä from Mikko Vestola on Vimeo.


2 kommenttia:

  1. Missä kerrotaan reitin menemisestä talvella? Onko Rinnekodin - Salmen välillä latua?

    VastaaPoista
  2. Tuo onkin vähän se reitin ongelma. Olen itsekin miettinyt reitin ajamista talvella, mutta pitkät pätkät menevät latupohjaa, joten ainakaan kunnon hiihtokaudella tuota ei viitsi ajaa. Pitää odotella kevääseen, että ladut ovat ainakin osittain sulaneet ja himohiihtäjät ovat poissa.

    Rinnekodin - Salmen välillä ei mielestäni pitäisi olla latua. Parhaiten tuo ehkä selviää palvelusta: https://ladulle.fi/ladut/espoo

    VastaaPoista